Vuosi on 1997. Suomi oli vain pisteen perässä illan vastustajaa Unkaria. Pelin panoksena oli pääsy kaksivaiheiseen jatkokarsintaan vuoden 1998 MM-kisoja varten. Kyseessä oli siis suomalaisen jalkapalloilun ehkä tärkein ottelu. Jos olet seurannut jalkapalloa, tiedät jo mistä on kyse ja kuinka tarina päättyi.
Helsingin Olympiastadionilla yleisö valmistautui jo historialliseen voittoon, kun Suomi johti Unkaria 2-1 lisäajan alkaessa. Ottelu sai päätöksen, joka myös asetti Suomen jalkapallomaajoukkueen tulevaisuuden trendin: lisäajan viimeisillä sekunneilla jollakin ihmeellisellä tavalla pallo pomppi Suomen 16-rajan sisäpuolen hässäkästä maalivahti Moilasen selän kautta maaliin, tuoden Unkarin tasoihin ja samalla vieden heidät jatkokarsintaan. Suomalaisten sydämet särkyivät.
Tuntuu siltä, että Suomi ei koskaan päässyt tästä tappiosta yli, sillä arvokisapaikan metsästäminen on tullut miltei pakkomielteiseksi paniikiksi jokaisessa karsintaottelussa. Lukuisat huippuvalmentajat niin Suomesta kuin ulkomailta ovat itse kukin kerrallaan kokeilleet onneaan lukuisissa karsinnoissa – tuottaen pettymyksiä pettymysten jälkeen. Mutta syy ei ole heidän. Syy on meissä kaikissa.
Eikö suomalainen sisu riitä viheriöille?
Suomessa jalkapallo jää vielä jääkiekon varjoon (lue lisää aiheesta artikkelistamme Suomalaisen jääkiekon huippulupaukset) ja jotkut väittävät, että jopa formulat sekä hiihto menevät suomalaisten silmissä kuningaslajin edelle. Vaikka harrastajamäärältään jalkapallo on ylivoimaisesti suosituin laji, määrä ei ole korreloitunut laatuun. Suomen maajoukkueessa pelaa melko hyviä yksilöitä, mutta vain kahdella pelaajalla on kansainvälisesti mitattuna oikea jalkapalloilijan asenne. Jätetään nimet mainitsematta, mutta kerrotaan se, että heillä on ulkomaalaiset juuret.
Suomi menee arvokisoihin silloin, kun nuorilla pelaajilla ei ole muita mahdollisuutta elämässä menestymiseen kuin jalkapallo. Suurimmalla osalla Huuhkajista puuttuu voiton nälkä, sillä meillä Suomessa nuorilla on helppo elämä, jonka aikana voi harrastaa mitä tahansa hupimielessä. Niin kauan kun ei ole pakko menestyä, Suomi ei tule menestymään jalkapallossa.
